19.2.2010

Arkistojen syövereistä

 .
Joku (hullu) saattaa ehkä muistaa, että pidin joskus vuonna vasarakirves blogia Vuodatuksen puolella. Kävin tylsyyksissäni kurkkimassa mitä tuolloin oli tullut kirjoitettua ja löysin erään talomme historiaan liittyvän tekstin, jonka ajattelin julkaista uudelleen. Voi rasitus tuota mun muinoista kirjoitustyyliä... tästä on värikäs kielenkäyttö kaukana :D. Koittakaa kestää.

***
17.4.2008   Sata vuotta sitten

Remontoimamme talon lattian alla olevien purujen seasta on löytynyt kaikenlaista tavaraa. Paatuneena hamsterina ja romantikkona olen kerännyt talteen kaikki vähänkin vanhalta haiskahtavat tavarat. Vanhan suutarintekoisen kengän sentään maltoin heittää pois. Siinäkin vanhassa kengässä oli jotain surullista. Sen omistaja, joka lienee jo kuollut, on ollut osallisena talomme valmistumisessa.

Tupakkaa pojilla on palanut paljon raksatessa, lattian alta löytyi Sevilla ja Työmies askeja.

 

 

Lattiaa on availtu viimeksi 50-luvulla, joten olettaisin noiden askien olevan päälle 50-vuotiaita. Seuraavat lehtijutut on julkaistu vuonna 1914, joka on talomme rakennusvuosi.

Ohjelmassa: Yhteislaulua, tervehdyspuhe, kertomuksia, runoja, satu, näytelmäkappale ? y.m. Lopussa permannon silitystä.

Kertokaa nyt joku viisas, mitä ihmettä on tuo permannon silitys :D? Kuulostaa äärimmäisen mielenkiintoiselta. Iltamat yleensäkin vaikuttavat sangen kiinnostavalta puuhalta. Miksiköhän niitä ei enää järjestetä ;)? Tässä lisää samaiselta sivulta:

Tienhaaran työväenyhdistys toimeenpanee
Kansanhuvit omalla kentällä Itkevällä kalliolla t. k. 31p.
Ohjelma: Alkusoitto, puhe, urheilua,
3-ottelua, piilinheittoa, naulanlyöntiä. Lopussa tanssia.

Aivan ratkihauskaa. Piilenheitto on mitä ilmeisimmin tikanheittoa, mutta naulanlyönti kuulostaa taas sangen jännittävälle puuhalle. Hohhoijaa. Ne on varmaan rahastaneet pari penniä myös polulla kävelemisestä ja puiden kasvamisen seuraamisesta. Aika ennen televisiota oli niin auvoisaa... vai oliko? Sääli, etten löytänyt sitä ilmoitusta, jossa ohjelmassa oli myös pyramiideja. En uskalla edes arvailla, millaisesta puuhasta mahtoi olla kyse.

Lattian alta löytyi myös piirros, jonka tekijä on ollut ilmeisimmin pieni poika (kääntöpuolelle oli piirretty merirosvolippu). Talomme on totta tosiaan joskus näyttänyt hieman tuolta. Mitähän tuolle pojalle kuuluu? Todennäköisimmin hänkin on kuollut ajat sitten. Kummallista, miten paljon historiaa voi mahtua yhteen taloon.

***

Hmmm... aivan kuin mun ulosanti olisi ollut tuolloin ihan himpun verran köyhempää? Tai siis mä en voi käsittää, miten vähän mä olen saanut irti noista iltamamainoksista... permannon silitys, naulanlyönti, voi pliis XD. Noistahan olisi irronnut vaikka mitä, ihmeen munatonta touhua. 

Kuka tunnustaa muistavansa tämän jutun ;D?
.

10 kissaa kehdossa:

Olga kirjoitti...

Voi, en voi mitenkään muistaa, kun olen vasta vuoden päivät pyörinät blogimaailmassa! Ihania, vanhoja aarteita ja väkisinkin herää kysymys, että kui sää oot raaskinu heittää sen kengän menemään?! Mulla olisi se varmasti vielä jossain tallessa. :D

Bisquits kirjoitti...

Mitä helkkaria permannon silitys tosiaan on...?? :-D

Ananas kirjoitti...

Ihania vanhoja juttuja, löytyispä meidänkin talosta jotain tuollaista.. Tuo Työmies-aski näyttä jugend-tyyliseltä (suosikkityylini).

Voisko "permannon silitys" tarkoittaa tanssimista?

Varjosudenhetki kirjoitti...

Vanhemmat sanoi että permannon silitys meinaa tanssimista.
Lattialle heitettiin perunajauhoa tai kynttilänsteariinia että luisti paremmin.

Terveisin,
utelias jo vuodesta 1991

Minttu kirjoitti...

Minä muistan!! Ha haaa!! :)

Tyylisi on tosiaan hilkkasen rennompi nykyään, mutta nautin kyllä jutuistasi jo tuolloin!

tiiti kirjoitti...

hmm... ehkä permannotkin tarvitsevat hiukan rakkautta?

Rhia kirjoitti...

Mä taidan jotenkin ihan hirmuhämärästi muistaa tuon =D
Naulanlyönti muuten on ollut ainakin mun lapsuudessa ja nuoruudessa iltamien (usko tai älä niitä järjestetään mutta nykyään yleensä nimellä markkinat tai tanssit) ohjelmanumero jossa piti lyödä paksu naula puuhun saakka yhdellä lyönnillä. Voittaja oli se joka sai kannan puuhun saakka tai syvimmälle. Meilläpäin iltamissa on myös harrastettu saappaanheittoa, köydenvetoa ja renkaanheittoa. Mutta permannon silityksestä en ole kuullut. Voiskohan se olla kiertoilmaus tanssimiselle?

Malou kirjoitti...

Minä olen ollut remontoimassa yhtä omaa ja muutamaa kaverin kämppää ja aina ennen lattian laittoa laitetaan sinne hesarin otsikkosivu. Itse olen tehnyt löytöjä isovanhempieni talojen seinistä (sanomalehteä lämmöneristeenä...). Pitäisiköhän alkaa hajoittamaan tätä nykyistä asuntoa, jolle tulee sata vuotta täyteen ensi vuonna. :o)

Midinetti kirjoitti...

Olga: Se kenkä oli täynnä sahanpurua :D. (Ja oli se jotenkin rikkikin, sen takia se oli sinne lattiapehkuihin ilmeisesti jätettykin.)

Bisquits: Mä alan kallistua ton tanssimisen puoleen, vaikka metaforana se ei oo mun mielestä mitenkään erityisen läpinäkyvä :D.

Ananas: Joo, jugendia munkin mielestä. Tykkään myös kovasti. Mä voin ihan hyvin taipua uskomaan, että permannon silitys on tanssimista, vaikka se kummalta kuulostaakin :D.

varjosudenhetki: Kiitos vanhemmillesi tästä tiedonjyväsestä :D. Täytyy kyllä todeta, etten hetkeen ole kuullut noin kummaa termiä.

Minttu: Hih, jee! Kaipa se olisi oudompaa, jos tyyli ei olisi ollenkaan parissa vuodessa muuttunut :).

tiiti: Ehkäpä. Ehkäpä jopa iltamien ohjelmanumeroksi asti :D.

Rhia: Mun puolesta se vois olla vaikka tanssimista :). Vielä kun tietäis, mitä nuo "pyramiidit" oikein on, mitä siinä yhdessä julkaisematta jääneessä ilmossa mainostettiin :D.

Malou: Ei ehkä ilma syytä kannata, ainakaan näillä pakkasilla :D. vaikka siis tokihan vanhojen lehtien etsiminen on aiva käypä syy repiä eristeet seinistä ;D

Rhia kirjoitti...

Tuli mieleen vielä semmoinen että kun sota-aikanahan tanssiminen oli kiellettyä niin olisko tuolla permannon silityksellä yritetty kiertää sitä tanssikieltoa =) tiedä näistä sitten....